Tässä vähän aikaa sitten( pari viikkoa? ) oltiin Mian ja Varskin kanssa kävelemässä. Kaikki oli ihan normaalia, kunnes meitä vastaan juoksi pieni ajokoiran / mäyräkoiran näköinen ja kokoinen pieni pulleahko turri, joka oli aivan saatanan ystävällinen. Katottiin siinä sitten että omistajaa ei näy missään, koiralla ei oo hihnaa mutta panta löytyy :OO pannassa vaan ei ollu mitään killuttimia sen nimestä tai omistajasta, että päässyt varmaan kotipihassa karkuteille. Koira ei antanut ottaa sylkkyyn, jotta oltaisiin voitu kuljettaa sitä ympäriinsä eri taloissa että tunnistaako kukaan, ja hetken päästä tämä turri lähti pinkoon ihan jonnekkin päin metsiä.
Hyväkuntoisin Varski lähti hauvan perään ja sai sen kaukana siitä pisteestä mistä lähdettiin niin kiinni. Turru repi ja ulisi välillä kaikkialle ja ei oikein osattu sanoo tiesikö se missä koti on vai missä on muita koiria. Alettiin sitten pannasta pitäen kuljettaa sitä eri puolilla turenkia ja rimputteleen ihmisten ovia keskellä yötä ( kello oli mitä 10-11 illalla, tosi pimeää ja pakkasta jonnin verran ).
Soitettiin jossai kohtaa 112 ja hätäkeskus sanoi: "Koiranomistajien pitäisi itse huolehtia tällaisista asioista, me ei voida nyt tehdä tälle asialle mitään. :)"
Saatana 020202 olis auttanu paljon enemmän kun mikään hätäkeskus.
Joku ohikulkija joka pysäytettiin mainitsi jostain Parolan kennelistä, ja katottiin sinne ajo-ohjeita. Käytiin Mialla sisällä hakemassa turrulle sitten vettä ennen kun mentiin ja jokin vanha liina jos se sattuis vaikka kusaseen tms. Varskin autoon. Turenkiin se ei ois voinu jäädä koska Mian äiti on allerginen kaikelle karvaiselle ja miun kotona ois ollu toinen koira, joitten yhteenotosta ei ois ollu mitään takuita etteikö se olis vaikka aggressiivinen tai jotain.
Lähellä sitten tätä Parolan mestaa Mian isä soittaa että jossain karkurit.fi ollaan just pistetty ilmoitus ihan samanlaisesta koirasta mitä me pidettiin takapenkillä nukkumassa. Voi jumalauta meidän tunnekuohuja siitä että koiran ei tarvinnutkaan mennä jonnekin tuntemattomaan paikkaan. "OMG SÄ PÄÄSETKIN TAKAS OMAAN KOTIIS Q___Q". En itkenyt. En.
Laillinen uukkari ja yhden puhelinsoiton jälkeen päästiin sinne mistä koira oli päässyt karkuun, aka meidän vieressä olevasta omakotitalo- rykäelmästä ( koira oli siis juossut ehkä huimat 20m karkuun kun nähtiin se ). Omistaja oli saatanan iloinen ja antoi pari kymppiä, josta päätettiin että Varski pitäköön, koska auto kuluttaa.
Koira oli useita epäilyksiämme vastaan sittenkin tyttö, vaikka ajateltiin että se on poika niin kauheasta vetovoimasta päätellen. Vissiin vain utelias pentu.
Et semmonen tarina :)
Siitä yöstä tuli semmonen fiilis et nyt kävi niin kuin elokuvissa.
Uusi pokemon-kortti-setti ollaan julkaisemassa piakoin, Flashfire, hotsittaa.
Kirjoitukset loppu ja mulla ei oo mitään tekemistä enää. Meinasin että ehkä jonnekin töihin hetkeks.
Ei mulla muuta :DDD
~ Kaz
Saatanan kova biisi xD Ianille sopii toi sen peruukki.
