Helsinki does one-hit-ko

Heippahe--- HUJ.

En katokkaan uudestaan pihalle. Nii kirkasta et sokaistun.
Mutta nyt on kuulkaas poijjaat käynyt niin että taisi jäädä viikko välistä, mutta kuten joskus oon maininnut, aina ei kerkee. Inspaa. Hyvä on olin laiska vaikka koneelle ahterini raahasinkin melkein joka päivä. U HAPPY?!?

Jos nyt oikeen muistan mitä on käynyt niin tein ekaa kertaa oman lättyni. Tehtiin sekin taikinan pas** keitetystä munasta :DDDD En tiiä mitä siinä kävi mut mun lätystä tuli sentin paksunen. Oli se hyvää ei siinä mitää.

Toisekseen oli aikomus tehdä reissu Heurekaan, mutta koska olemme jonneja Miitan ja Lauran kanssa nii päätettiinkin mennä ihan vaan hesaan pyöriin. Ja rahaa palo. Jos jaksaisin niin ottaisin kuvia noista uusista kengistä jotka bongasin yli puoleen hintaan alkuperäsestä, kaulahuivista ja muista asioista mitä käteen nyt tarttuikaan. Mutta en jaksa. Kokeisiin pitäisi lukea. Arvatkaa luinko tiistaina. Arvatkaa luinko eilen. Arvatkaa luenko tänään. No tänään kyllä luin jo.

ps terkkuja pojille (Emma & Rona)

Tykkään hesasta.
Tykkään hesan ihmisistä.
Ei kyttää mitenkää oudosti vaikka kävelisit nakuna. En oo kokeillu mut arvelen.
Onhan sielläki niitä lissulaumoja ja 'dai mothafukka'-ES-jonneparvia mutta ei ne oo niin häiritseviä ku täällä Hämeenlinnassa.
Hesassa katotaan hetki ja sit keskitytään uudestaan siihe mitä oltiin tekemässä. Hämeenlinnassa kytätään pitkään ja vähän pitempäänkin, supisutetaan(kuiskitaan) kavereille ties kuinka kauan ja katotaan yhdessä porukassa järkyttyneenä.

Oikeesti. Sitten kun Hämeenlinnan henkinen ikä kasvaa nii nämä lissulaumat ja jonneparvet saattavat ehkä huomata kuinka idioottimaista toi on. Mä en tosin oo se joka niille sen kertoo, että erilaisuutta sattuu olemaan MEIDÄNKIN yhteiskunnassa. Että näin :DDDDDDD
Jos tietty huvittaa kytätä ja jutella kuinka mahtava oon nii siitä vaa, ihan sama mulle.
Tulkaa sanoon päin naamaa nii saatte palautetta munkin puolelta<3

Ööö asiasta kolmanteen.. mitäköhän mä oon tehny. En muista. Keksin joku päivä hyvän lauseen jonka postata mutta unohdin senkin. Näistä postauksista tulee muutenkin ihan sairaan pitkiä. Miten mä oikeen jaksan. No, ainakin tiiän mitä teen pääsiäisenä.


Nimittäin rakas ystävä Kuopion suunnalta tulee käymään taas täälläpäi 88))))
Toivottavasti Hennalle ei tuu mitään esteitä tahi mitään.


Tykkään olla looginen.
Tykkään olla tällainen mitä oon henkisesti.
Tykkään siitä miten aattelen asioita.
Jos en jatkais tätä enää.
Menee kohta sen puolelle mistä en pidä.
Ja semmoisien asioiden latominen ois täysin turhaa, koska ne asiat on 'hoidossa'. Ei missään konkreettisessa sairaalahoidossa, vaan oon järjestänyt asiat omien ideoiden ja unelmien pohjalta ja ottanut tuumasta toimeen.
Ja huomannu.

Miten paljon elämä voi antaa.

- Gauge


PS. 'miten paljon elämä voi antaa'- ei todellakaan meinaa sitä että sain yhtäkkiä jonkun lapsikuumeen.
Mä_vihaan_lapsia. Tahmatassuja. Haisee oudolle. Varsinkin jos ne on puberteetti-iässä. Varsinkin jos ne on vaivoja. Varsinkin jos jossain kaupassa alkaa vauva tahi joku pikkutyttö huutaan kun ei saa mitä haluaa.
En usko et musta tulee koskaan äitiä.
Jos tulis, kasvattaisin ainakin oikein ja opettaisin kaiken sen minkä ite oon oppinu just niin kun ne on.
Ja nyt nimenomaan en halua lapsia. En nyt, enkä koskaan, mutta kuten sanon, mikään ei poissulje mitään.
Ei sitä tie vaikka joskus tulis joku ihana mies, mutta nyt on aivan liian varhasta -ainakin mulle- ajatella edes eläväni suhteessa. Liikaa on ollut jo miehiä mulla joilla ei ole ollut munaa sanoa mulle edes vastaan. Siks vihaan teeskentelijöitä. Oman elämänsä näyttelijöitä.

Gaugen ajattelutapoja osa 3

Heippahei.

Oon vaihteeksi taas kipeänä. Sain semmosen kuningasidean mennä koululta 100 metriä suuntaan X ilman kaulahuivia ja dubbasin sen jälkeen möreällä äänellä ainakin 5 pokemon- jaksoa.

Ääni meni pask- pyllylleen niin kuin voitte arvatakin ja aamutunnilla torstaina päätin että ei hele, en mää tänne jää. Illalla torstaina sain varmaan suurimman kuumeen mitä mulla on koskaan ollut, semmoset 37,7 degrees. En muista koskaan olleeni nii kipeen olonen kun sillon, mutta sinänsä hyvä että tuli tolleen iso kuume.
Lähtee nopeemmin pois koko tauti ku kehon puolustus-aineet vähä ragee.

Asiasta kukkaruukkuun.

Meityn naapuri lähtee viikoksi poijes, ja saadaan mennä niitten kämppään - hoitaan kissaa. Ja se on hemmetin ihana kissa :''DDD Jos muistan ottaa kameraa ja saan sitä kuvattua niin voin näyttää kuvamateriaaliakin.

Kisun nimi on Leevi, seon vuoden ikänen ja älyttömän kaunis(poikakissa). Sen turkki on joku +7 cm kaikkialta. Ihanan muffi. Tommonen huiska. Väriltään ihmeen hailakka vaikka muistelisin sen olevan paljon oranssisempi.

Viimeks kun näin sen se oli semmone 10cm x 10cm rääpäle joka oli iha hädissään mihin se oltii tuotu. :<

Mut ihanaa nähä et se on sopeutunu, vaikka sitä lellitäänkin vähä :''''DDDD

Ja ihmiset jotka sen omistaa on älyttömän vieraanvarasia. Jätti meille ties mitä ohjeita ja asioita käytettäväks kun ne on poissa. Äiti repes koko ajan ku ne nii tohkeissaa näytteli kaikkee mistä mikin menee päälle ja mistä Leevi tykkää ja mitä se osaa ja sillee.

Aikomus ois mennä niille lukemaan, mut saa nähdä kuinka tiukasti luen ku oon vähä semmone et jos jossain on kissa, nii mä voisin tuijottaa sitä ja sen tekemisiä ja paijata sitä ja jutella sille ties kuinka kauan. En tie. Kissat on ihanii. Kissaeläimet muutenki. Ei taideta kyllä kirjottaa noi mut en ookkaa mikää äikän maisteri.

Asiasta kolmanteen.
Tähän vähän oudompaan asiaan. Mut. Ihmiset on outoja, ja outous on vaan hyvästä.
Tähän vähän arempaan asiaan joka painaa ja on painanut jo aika kauan, näin suunnattoman paljon vasta about puoli vuotta sitten. Kauemminki mutta en osaa ajoittaa tätä silleen.

Kävin lääkärille juttelemassa kanssa tästä.
Oon siis puhunut siitä jo viime vuoden puolella usealle kaverille. Silloin itkin.
Maanantaina itkin yhä.

Se pistää miettimään.
En yleensä oo koskaan tuntenu mitään vahvasti. Silleen.. tiekkö.. hienosti. Itsestäni. Asioistani. Toki oon tuntenu niitä ilon ja ärsyynnyksen multihuipentumia mut tää on jotain semmosta jota ei voi vaan kuvailla yhellä sanalla.

~~
Jos ois kuoppa. Semmone ympyränmuotoinen kolo maassa.
Se peitettäis taivukkailla juurilla siitä päältä. Silleen sikin sokin.
Siihen niitten päälle laitetaan iso kivi. Se kivi uppoutuu vähän sinne kuoppaan, mut ne juuret estää sitä menemästä sinne alas johonkin, ja on siis vuorovaikutuksessa tän kiven kanssa.
Tää kivi on se asia, joka painaa. Ne juuret on tunteita. Silleen sikin sokin.
Se tunne on ikään ku vähän kaikkea. Ja oikeestaan ikään kuin yksi iso kokonaisuus.
erittäin hankala selittää

Se että siihen suhtaudutaan silleen niin sanotusti oikein, rohkaisee ja saa ehkä mut kertomaan enemmänkin.
Jos siihen asiaan suhtaudutaan niin sanotusti nyt tyhmästi luokitellen huonosti, se tunne..
Kun se asia koskee kaikkea mitä mä tunnen. Periaatteessa siis, ollaan loukattu kaikkea mussa.
Se loukkauksen määrä.
Pystyykö sitä kuvittelemaan ulkopuolinen? Uskon kyllä että pystyy, mut harvat sen tajuaa.

En mä voi tietenkään yleistää, että jos mun asioihin ei joskus muulloin arjessa suhtauduta ns. oikein, että tää ois asia, johon suhtauduttais samalla tavalla. Ehkä ihmiset ymmärtäis mua enemmän. Ehkä ne osais varoa sanomisiaan. Ehkä ne ajattelis vähän enemmän.
Joistakin voi tuntua vähän turhalta että postaa tällaisia ihmeen kaltaisia viestejä jotka koskee koko ajan minäminäminä mutta itseäänkin pitää joskus ajatella. Edes joskus. On hyvä tuntee ittensä. Tietää vähän missä mennään.

Mä en tiedä.

Tai jos tiedän, se tuntuu hyvin kaukaiselta.

Mulla on mielessä siis useampia asioita, mitä aijon elämässäni toteuttaa. En ehkä kaikkia. Ehkä vaan esim. yhden kolmesta, koska ne on silleen linkkautunu toisiinsa, että jos yhden tekee, se poissulkee toisen ja kolmannen.

Siks on elämässä älyttömän tärkeää tietää mitä haluaa.

Mitä siitä seuraa.

Mitä voisi tehdä ja tapahtua toisin, ja mitä silloin olis ratkaisuna.

Olisiko se sulle positiivista vahi negatiivista.

Hyväksyisitkö silloin sen.

Se, hyväksyiskö muut, on toissijainen.
Itteensä pitää pitää elämänsä kuninkaana tahi kuningattarena tahi minä valtiaana nyt haluaa.
Tää kulkeutuu siitä 'Itse määräät omaa elämääsi'- aatteestani. Haters gonna hate.


Jos teksti on joillekkin yhä hankalalukuista, vaikka tietäisikin mistä on kyse, syyttäkää sitä että punainen mies tuli kylään.

- Gauge


Jottei näyttäis niin tyhjältä ja angstiselta(mitä en tunne, pohdiskelen vaan) niin laitetaan tähän loppuun lempi Let's play!- tyyppi jota seuraan juutupessa. Kahden minsan kohdalla alkaa paras. Vaatii ainakin perus enkun kielen taidon että ymmärtää.

Video © PewDiePie

Gaugen ajattelutapoja osa 2

Heippahei taas! (musiikki on sitten dubsteppiä että älä klikkaa jos kartat semmoista)

[pahoittelen tässä postauksessa olevista ihme vihjauksista joita osa ei tiedä / tajua. Plus, eikä tarviikkaan, pääpointti on se tärkein mitä koitan sanoa.]


Ihan mieletön fiilis. Viimeiset kaksi viikkoa jotenkin.. en osaa sanoin kuvailla miten paljon on tapahtunu. Miten paljon merkittävää nimenomaan. Niin mun pääni sisällä kuin sosiaalisessa elämässä. Ja tietysti kotipuolella. Alan taas saamaan kunnolla kiinni elämästä, ja tuntuu pirun hyvältä. Ensinnäkin tietää että niin moni ihminen on mun kanssa ollut ja on vieläkin ja kokee mun kanssa asioita.

Ymmärtää mua.

Se merkitsee paljon. Sen tietäminen rohkaisee. Sen tunteminen antaa vahvuutta. Tuntuu siltä että voisin olla ihan oma itseni - en nyt tiedä onko sana 'taas' tahi 'jälleen' hyvä sana, mutta se on kiva tunne.
Ja miten iso harppaus on ollu, että oon avautunut.
Eräästä asiasta joka on painanut. Ja tulee painamaan.

Mutta sen kertominen ei oo tehnyt mua heikoksi.

Tahi...

Mitenkään alttiiksi millekkään.

[tokihan siinä on vaaransa että ihmiset ei ymmärrä / suutuksissaan tahi muissa ihme aatoksissaan kertoo asioistani toisille, mutta uskon ja luotan ettei näin tapahdu tai saa mun vihat päälleen<3 Kerron kaikille aikanaan kun ja jos siltä tuntuu]

Päinvastoin.

Puhuminen siitä on tuntunut tosi.. öööhh.. kuvitelkaa että ootte luuranko meteoriitin päällä. Kiidätte avaruudessa valon nopeudella, ettekä mene rikki, vaikka happi loppuis, vaikka meteorikuuro tulis eteen, onnistuisitte väistämään niitä tahi ehkä jopa rikkomaan ne jotenkin.

Ihminen on heikko.

Mutta se ei oo kirjoitettu. Sitä ei oo painettu kenenkään otsaan.

Se ei oo kenenkään kohtalo olla.

Uskon että osa ymmärtää tän edes jollakin sarkaa, osa vähän vähemmän, mutta pointti tuli varmaan selväksi.

No, muita tapahtumia viime viikolta oli hesan reissu, lättyjen teko siskon kanssa ja sellasta pikkukivaa mistä varsinkin ite pidän koska mulle ilon voi tuoda ykskin sana. Oon siinä mielessä hyvin yksinkertainen.

Yksinkertainen halutessani ja looginen - aina.

En lähtis sanomaan ettenkö luottaisi siihen, mitä muut tekee.

Mutta en mä voi toisia ohjailla. Niin ollen ei voi koskaan olettaa toisen tekevän jotakin.

----Enkä yritäkkään ohjailla tahi mithään muutakaa!

Niinkuin jotkut sitä ovat pohtineet ja mun puoletani saa pohtia ja tuoda esiin mielipiteitään musta.

Hyyyyvin harvoin alan suoranaisesti rageemaan mistään väitöksestä, ellei se ole ihan perätön.

Miulla on semmoisissa asioissa suhteellisen korkea itsetunto. Kestän kritiikin, kestän puolustuksenne ja jankkaamisenne tiettyyn pisteeseen asti, kestän konkreettisesti kaiken ppssskan mikä minun niskaan heitetään. Oon semmoinen. Pääsen kaikesta läpi, mistä tunnen ja haluan päästä. Ja tätä on hyvin hankala koittaa selittää ja kirjoittaa kun omistaa kaksimielisen pään.

En sanoisi että minua ei kiinnostaisi mitä muut minusta miettivät, niin kauan kun se on jotain kivaa. Eli niin kauan kun mut tunnetaan ystävänä, mun kanssa tullaan toimeen -sitä ei tarvitse erikseen mainita mutta saa- olen mukava kaikille muillekin. Niin kauan kun minuu ja mun minuuttani kyseenalaisteta asioista, mistä ei tiedä mitään, olen suhteellisen mukavana kaikille. Onnekseni harva tekee tällaista.

Kuitenkaan, ihan joka ikistä vikinää en kuuntele.

On ihan turha kuvitella että kukaan kuuntelis.

Ei ketään kiinnosta olla negatiivinen 24/7 ellei halua jotenkin vaikuttaa kaikkeen itsessään ja ympäristössään negatiivisesti.

Ei kiinnosta minuakaan.

Siksi mä esimerkiks masennun hyvin harvoin, ja silloin yleensä aika rajusti, mutta se onkin sitten semmoinen pieni looppi alaspäin, mutta se nousee sieltä horisonttitasoon suhteellisen nopeasti. Onhan mulla teijät. <3

FIILISTELYJÄ tähän väliin ja loppuun, en nyt jaksa pohtia tämän enempää tänään : ) taino oikeestaan en jaksa kirjottaa... asdasd ::''DDD

Hesan dääns mäshiini<3

Uusia vaatteita reissulta<3 tätä oltiin odotettu (prkeleen häme kun ei oo ees montaa kauppaa mun makuu 8C )

Ja jos tuntuu siltä että meityn lärvin katsominen kyllästyttää niin voi rohkeasti sanoa tahi ehdottaa jotakin kuvia missä on muita asianomaisia tyyppejä :> (tarkoittaa sinua miitta :::'''DDDDD)

En laita kenenkään muun naamoja näkyville tähän ploksuseen ellen oo saanut siihen lupaa.

- Gauge kuittaa