Oon vaihteeksi taas kipeänä. Sain semmosen kuningasidean mennä koululta 100 metriä suuntaan X ilman kaulahuivia ja dubbasin sen jälkeen möreällä äänellä ainakin 5 pokemon- jaksoa.
Ääni meni pask- pyllylleen niin kuin voitte arvatakin ja aamutunnilla torstaina päätin että ei hele, en mää tänne jää. Illalla torstaina sain varmaan suurimman kuumeen mitä mulla on koskaan ollut, semmoset 37,7 degrees. En muista koskaan olleeni nii kipeen olonen kun sillon, mutta sinänsä hyvä että tuli tolleen iso kuume.
Lähtee nopeemmin pois koko tauti ku kehon puolustus-aineet vähä ragee.
Asiasta kukkaruukkuun.
Meityn naapuri lähtee viikoksi poijes, ja saadaan mennä niitten kämppään - hoitaan kissaa. Ja se on hemmetin ihana kissa :''DDD Jos muistan ottaa kameraa ja saan sitä kuvattua niin voin näyttää kuvamateriaaliakin.
Kisun nimi on Leevi, seon vuoden ikänen ja älyttömän kaunis(poikakissa). Sen turkki on joku +7 cm kaikkialta. Ihanan muffi. Tommonen huiska. Väriltään ihmeen hailakka vaikka muistelisin sen olevan paljon oranssisempi.
Viimeks kun näin sen se oli semmone 10cm x 10cm rääpäle joka oli iha hädissään mihin se oltii tuotu. :<
Mut ihanaa nähä et se on sopeutunu, vaikka sitä lellitäänkin vähä :''''DDDD
Ja ihmiset jotka sen omistaa on älyttömän vieraanvarasia. Jätti meille ties mitä ohjeita ja asioita käytettäväks kun ne on poissa. Äiti repes koko ajan ku ne nii tohkeissaa näytteli kaikkee mistä mikin menee päälle ja mistä Leevi tykkää ja mitä se osaa ja sillee.
Aikomus ois mennä niille lukemaan, mut saa nähdä kuinka tiukasti luen ku oon vähä semmone et jos jossain on kissa, nii mä voisin tuijottaa sitä ja sen tekemisiä ja paijata sitä ja jutella sille ties kuinka kauan. En tie. Kissat on ihanii. Kissaeläimet muutenki. Ei taideta kyllä kirjottaa noi mut en ookkaa mikää äikän maisteri.
Asiasta kolmanteen.
Tähän vähän oudompaan asiaan. Mut. Ihmiset on outoja, ja outous on vaan hyvästä.
Tähän vähän arempaan asiaan joka painaa ja on painanut jo aika kauan, näin suunnattoman paljon vasta about puoli vuotta sitten. Kauemminki mutta en osaa ajoittaa tätä silleen.
Kävin lääkärille juttelemassa kanssa tästä.
Oon siis puhunut siitä jo viime vuoden puolella usealle kaverille. Silloin itkin.
Maanantaina itkin yhä.
Se pistää miettimään.
En yleensä oo koskaan tuntenu mitään vahvasti. Silleen.. tiekkö.. hienosti. Itsestäni. Asioistani. Toki oon tuntenu niitä ilon ja ärsyynnyksen multihuipentumia mut tää on jotain semmosta jota ei voi vaan kuvailla yhellä sanalla.
~~
Jos ois kuoppa. Semmone ympyränmuotoinen kolo maassa.
Se peitettäis taivukkailla juurilla siitä päältä. Silleen sikin sokin.
Siihen niitten päälle laitetaan iso kivi. Se kivi uppoutuu vähän sinne kuoppaan, mut ne juuret estää sitä menemästä sinne alas johonkin, ja on siis vuorovaikutuksessa tän kiven kanssa.
Tää kivi on se asia, joka painaa. Ne juuret on tunteita. Silleen sikin sokin.
Se tunne on ikään ku vähän kaikkea. Ja oikeestaan ikään kuin yksi iso kokonaisuus.
erittäin hankala selittää
Se että siihen suhtaudutaan silleen niin sanotusti oikein, rohkaisee ja saa ehkä mut kertomaan enemmänkin.
Jos siihen asiaan suhtaudutaan niin sanotusti nyt tyhmästi luokitellen huonosti, se tunne..
Kun se asia koskee kaikkea mitä mä tunnen. Periaatteessa siis, ollaan loukattu kaikkea mussa.
Se loukkauksen määrä.
Pystyykö sitä kuvittelemaan ulkopuolinen? Uskon kyllä että pystyy, mut harvat sen tajuaa.
En mä voi tietenkään yleistää, että jos mun asioihin ei joskus muulloin arjessa suhtauduta ns. oikein, että tää ois asia, johon suhtauduttais samalla tavalla. Ehkä ihmiset ymmärtäis mua enemmän. Ehkä ne osais varoa sanomisiaan. Ehkä ne ajattelis vähän enemmän.
Joistakin voi tuntua vähän turhalta että postaa tällaisia ihmeen kaltaisia viestejä jotka koskee koko ajan minäminäminä mutta itseäänkin pitää joskus ajatella. Edes joskus. On hyvä tuntee ittensä. Tietää vähän missä mennään.
Mä en tiedä.
Tai jos tiedän, se tuntuu hyvin kaukaiselta.
Mulla on mielessä siis useampia asioita, mitä aijon elämässäni toteuttaa. En ehkä kaikkia. Ehkä vaan esim. yhden kolmesta, koska ne on silleen linkkautunu toisiinsa, että jos yhden tekee, se poissulkee toisen ja kolmannen.
Siks on elämässä älyttömän tärkeää tietää mitä haluaa.
Mitä siitä seuraa.
Mitä voisi tehdä ja tapahtua toisin, ja mitä silloin olis ratkaisuna.
Olisiko se sulle positiivista vahi negatiivista.
Hyväksyisitkö silloin sen.
Se, hyväksyiskö muut, on toissijainen.
Itteensä pitää pitää elämänsä kuninkaana tahi kuningattarena tahi minä valtiaana nyt haluaa.
Tää kulkeutuu siitä 'Itse määräät omaa elämääsi'- aatteestani. Haters gonna hate.
Jos teksti on joillekkin yhä hankalalukuista, vaikka tietäisikin mistä on kyse, syyttäkää sitä että punainen mies tuli kylään.
- Gauge
Jottei näyttäis niin tyhjältä ja angstiselta(mitä en tunne, pohdiskelen vaan) niin laitetaan tähän loppuun lempi Let's play!- tyyppi jota seuraan juutupessa. Kahden minsan kohdalla alkaa paras. Vaatii ainakin perus enkun kielen taidon että ymmärtää.
Video © PewDiePie
