Arvostelu: Darkness 2

Heippahei!
[ Ensiksi huomautan, että kyseinen peli on K-18 ja että en ota vastuulleni saamianne painajaisia kuvista joita en ole itse ottanut. Napsin osuvimpia netistä, joten kuvat © ottajansa, tekstin ja mielipiteet voin omia itselleni. Tiedän että kuulostaa tyhmältä niille joille asia on yksinkertaisempi kuin hengittäminen, mutta jotkut eivät välttämättä tykkää ammuskelupeleistä saati sitten verisistä tahi kammottavista kuvista.
Siksi varoituksen sana -> omalla vastuulla. ]
Siis.
Tykkään olla joskus makutuomarina itselleni mielekkäistä asioista, joten päätin ottaa piinapenkkiin uunituoreen...

Viime viime viikonloppuna sain pelattua läpi about >8( vähemmässä kuin 8 ) tunnissa Darkness 2 ja olin ylpeä siitä että tein sen niinkin nopeaa. Ja kuolin vain kerran perusjuonessa. Tiesin kakkos-osan ilmestyvän jo viime vuoden lokakuussa, eli pelkkä odotus on ollut hermoja riistävää. Onnekseen peli ei aiheuttanut niin paljoa miesten sukupuolielimen kasvamista otsaan.

En aijo kertoa juonipaljasteluja paitsi sen, että oletan/odotan myös kolmannen osan tulevan.
Jos ei ole kokemusta siitä mikä on darkness tai muuten et ole kuullut koko pelistä niin suosittelen pikaista wikipedia-käyntiä.

Arvostelen tässä peruspiirteiltään peruspelin ja muut asiat mitä Darkness 2:sta nyt irti sain ja muistan mainita.

Vendetta- moodi oli kyllä paras, missä pystyi valitsemaan 4:stä perusjuoneen kuulumattomasta hahmosta yhden ja tehdä pikkutehtäviä ympäri paikoissa mitä on löytynyt peruspelissä.

Syy miksi itte jumituin pelaamaan juuri sitä oli se, että peruspelin läpipelaaminen oli ollut jotenkin tappavan tylsää takomista juonta lukuunottamatta, ja nää 4 uutta hahmoa oli paljon kivempia ja siistempiä kuin ykkösestäkin tuttu Jackie Estacado. Mitenkään Jackietä kuitenkaan mollaamatta, hieno mies.

Se jolla pelasin Vendettaa eniten(ja itse asiassa kaikki kampajat mitä pystyin) oli tietenkin Inugami, mitenkään aasialaisia suosimatta. Vendettan porukassa jokaisella neljällä hahmolla oli oma darkness- kykynsä, ja Inugamin spesiaalistoon kuului darkness-katana ja yltiömäinen juoksuvoima. Tahi kestävyys oikeestaan.

Eli pakoon pääsi aina kun siltä vaikutti että seisoi ristitulessa.

Darkness 2 oli kuitenkin ekaan osaan verrattuna teknillisesti hiukan selvempi ja helpompi omasta mielestäni. 

Tosin Vendettan jotkut kamppanjat oli osoitettu vain online- pelaajille, mikä otti päähän, koska sekopäistä huitelua ympäri maita ja mantuja pimeän katanan kanssa ei ole koskaan tarpeeksi varsinkaan silloin kun liikkuu yksin. Tosin kavereitten kanssa samassa huoneessa pelaaminen olisi voinut olla myös mahdollista.

Vaikeusasteita oli tarpeeksi, ehkä kuitenkin ampumispelikonkarille( puhunko itsestäni ) liian helppoja.

Pelin läpipääsyyn en muistanut juuri muuttaa vaikeutta juonen tiheentyessä, mikä kuitenkin helpotti tietenkin juonessa pysymistä eikä tappanut mun hermoja ihan tyystin, kun kohtauksien viholliset ei ollut vaikeita ampua kaukaakin tai elämäpisteet ei piipannut ja aiheuttanut äkkinäistä kuolemanpelkoa iha joka nurkan takana, mitä se ensimmäisessä osassa oli välillä ollut.

Peruspeli siis helpoimmalla.

Vendettaa pelasin Hitman-tasolla eli jos 1 on helpoin ja 4 vaikein niin 3-taso. Silti vaikka monta kamppanjaa menin, suurin osa oli yltiöhelppoja loppujen lopuksi, ja jotkut sitten yltiövaikeita, kun vastustajat alkaa piiskalla heittelemään sun aseita pitkin pusikoita ja niitä tulee sun selän taakse ruotsalaisella tavalla. Voin yhä kuvitella niille trollfacet kun seison tietämättömänä miksei ase ammu kun sitä ei ole edes kädessä.

Se mikä pelissä ärsytti eniten oli peruspelissä ja Vendettassa ilmenevät muut darknessin käyttäjät, jotka suhahtelivat tähtäimestä korvan juureen tai talojen katoille, jolloin tuli monta "saan sut--MITEN SÄ SIIHEN TULIT--MITEN SÄ SINNE PÄÄSIT"- tilannetta, jolloin ei auttanut muu kuin pitää silmät auki ja selkä seinää vasten.

Se mikä oli hyvää, oli vissiin darkness- talenttien ostaminen. Parempia taitoja 'rahalla' jota saat kun tapat vihollisia eri tyyleillä(kuin pelkästään ampumalla), syöt darkness- voimillasi sydämiä, löydät arvokkaita esineitä ja etenet juonessa. Ykkös-osassa taitoja opeteltiin silloin kun pelin juoni kärsi niitä näyttää, mikä oli hyvin hidasta ja tuskallista. Parhainta on, että jos peliä haluaa kokeilla vaikeammalla tasolla alusta lähtien, talentit eivät katoa, vaan niitä saa yhä vaan parannella tutuissa juonenkuvioissa.

Vendetta- moodia oonkin jo kehunut tarpeeksi - homma ja ase kouraan ja tantereelle meiningillä on kiva mennä.

Grafiikat yllätti sarjakuvamaisuudellaan, mikä erosi aluksi niin paljon ykkös-osan grafiikoista että tuli mietittyä mitäköhän pelin tekijöillä oli mielessään ollut. Siihen kuitenkin tottui nopeasti, ja Darkness pelithän loppujen lopuksi polveutuvat Darkness- sarjakuvista, joten ei ollut vaikea ihmetellä miksi näin oltiin päätetty tehdä.

Myös esineiden erottaminen oli helpompaa kuin ykkös-osassa. Kaikkeen, mihin pystyi tarrautumaan, osoitettiin pieni kimmeltävä piste, jolloin tiesi jo alussa mihin kaikkeen sitä oikein kykeni.

Darkling otuksen(yläkuvan alanurkka) viisaus ja osa pelissä oli hämmentävä. Ykkösessä niiden toimia piti koko ajan ohjailla ja tietää mitä oikein kutsui paikalle, mutta kakkosessa tuli vain yksi, ainoa, sama darkling, joka itse näytti mihin pitää kulkea ja helpotti muutenkin talenttien karttumisien myötä niin tappeluita kuin itse peliäkin. Mitään järkevää se ei taaskaan suustaan tietenkään odotetusti päästänyt, eikä sen käytös ollut kehuttavaa, mutta pidin jotenkin tästä enemmän kuin ykkösen darkling- kutsumisien vimpailuista, jossa itse saattoi joutua kamikaze-darklingin uhriksi, jos ei osannut varoa mihin sitä kutsui.

Ja juoni itsessään oli yllättävä, ei niinkään pelottava mutta tarpeeksi semmoinen, mikä pitää mutkin jopa lukemassa ja kuuntelemassa sitä. Useemmat pelit menee silleen 'nonihiljaa nonihiljaa joko päästään hommiin'.

Kokonaisuudessaan todellakin parempaa settiä kuin ykkös-osa, muodostui yhdeksi ammuskelupelien lemppariksi eri tehtävien, eri brutaalienkin tappotyylien, veren määrän, kauniin ulkonäkönsä ja pelin jatkamismahdollisuuksiensa takia.

11½ / 13

[ eli 11,5 pistettä kokonaisesta 13 pisteestä. ]

Suosittelen.

Platforms - Xbox 360, PS3 & Windowsille.
Kiitos Jennalle pelikokeilumahdollisuuksista!


Kattellaan.
- Gauge

Ja loppukevennys-dubsteppi.