Gaugen ajattelutapoja osa 1

En tiiä miks aloin tänään kirjottamaan taas :'''DDDD

Joskus pienimmissä huolissa auttaa muuten se, että kirjottaa sen paperille.

Tosin mun kannalta se on huonoa koska mitä tahansa kirjotan paperille en sitten välttämättä enää ikinä muista. Siks varmaan en muista kaikkein hienoimpia asioita mitä oon joskus miettiny sanovani. Se on ärsyttävää kun kirjotan ajatuksiani paperille, vähä niiku päiväkirjaa muttako päiväkirja on niin nörtti sana mulle ja en kirjota niin usein nii en voi oikeen sanoo päiväkirjaukseks. Kun-siltä-tuntuu-fiilistely-kirjoitusta-kovakantiseen-nalle-puh-kirjaan.

Joo se on parempi kuvaus.

Sanoinko mä jo etten haluu ajatell- joo sanoin, mutta selvennetään vähän.
Mun mielestä jos on päämäärä 1, sinne on polku A, polku B, polku C... ööhön asti. En haluu ikinä uskoo että tietyn asian saa tietyllä tavalla, mut onhan niitä tietysti. Jotkin asiat ei pysty joustaan. Kuten metrin korkunen tasanne ja kun sattuu oleen metrin kokoset jalat, et voi hypätä sen päälle vaan joudut mönkiin sinne.
Vanha Hämeenlinnan teurastamo on hieno.
Paljon hienoja graffiteja.
Mut fitusti puluja.
Ja paskaa.

Pelästyin ainaki 3 kertaa sydämeni kurkkuun ku ne lähti lentoon. [ Miitan kanssa kuvaamassa eilen ]

Miks aina osaan johtaa mun ajatukseni jostakin ajatuksesta minkä koen kivasti kerrottavaksi niin etten lopulta voi kertoo mitää siitä pää-asiasta? Törppöööö.


Löysin ittestäni Jennan hiuksen.

Tulispa jo kesä.
Ei tarttis pukee niin paljoo ja vois olla ulkona pitempäänki nii ettei aivojen mikä käpyrauhanen tee melatoniinia että tulee unisemmaks kun on pimeetä.
Ja kesällä saa paljon hienoja kuvia.
Vaikkei sillonkaa joka päivä edusta.

Koetan elätellä mun piirrustus-intoaki tässä muuten urakalla. Herainia(nettinimi) oottanu tradenpuoliskoaan jo vuoden ja joku mamma teki mulle hienot harmaat tumput jotka meinas heti mennä pulunpaskaan ja aattelin piirtää sille. Kaksinkertaset tumput ei oo iha helpot tehä.
Muutenkaa ko ala-asteen käsityö 7. Ja äiti muute teki mulle toisen tumpun ku oli tehtävänä kutoo tumput.Tumppu tumppu tumppu.

Ei nyt mitään sen erikoisempaa kerrottavaa.

Tunnen olevani taas eloisa sisältäni.

Osittain johtuu kai ympärilläni olevista ihmisistä :)

En tiiä mitä olisin jos oisin ilman läheisiä. Olisin kai huumediileri.

Heilutellaan vaikka päätä sitten eestaas tähän loppuun.

- Gauge moshaa

Tyhjää näin aamusta

Myös toinen versio tästä osoitteessa: http://www.myspace.com/entjp/music/songs/lost-blood-ent-remix-kyte-60243470

En saa selvää ihan kaikista sanoista, se joka kuulee ne voi kertoa ne mullekkin, oon koittanu ehtiä niitä netistä mutta taijan olla vaa paska ehtimää Xd

Pitäis varmaan selvittää pää uudelleen siitä mitä mieltä olen mistäkin asiasta.

Tai sitten jatkaa samaa rataa.

Mut se on vähän sama asia kun ei myöntäisi virheitää. Mä myönnän ne. Korjaan ne. Kävelen sitten eteenpäin tietoisena siitä mitä teen.

Ja sekavana muutenkin voisin pelästyttää monet ihmiset jotka yhä luulee että en pysty itkemään tai että luulen että itkeminen on heikkoutta tai vastaavaa. Monet ihmiset luulee että mä oon aina vahva.

Aina - ei koskaan. Kaikki - ei kukaan.

Kaksi + kaksi stereotyyppistä sanaa joita en tykkää käyttää.

Tuntuu liian yleistävältä.

Eihän kaikki musta näin ajattele edes, mutta tiijätte kyl.

Tiijän että käyn yhä semmoista(en nyt käyttäisi sanaa tappelu/kamppailu/sota mutten keksi muutakaan) ihme kamppailua sisälläni mikä musta on mitäkin.

Mikä on oikein. Mikä on väärin. Ne tiedän jo.

Miten päädyn päämäärääni. (ei näissä vielä mitään, mutta tuo seuraavalla rivillä oleva -->)

Ja onko olemassa toista tietä tän päämäärän saavuttamiseks?

En nimittäin ikinä haluaisi uskoa että jonkin tietyn asian tahi esineen tahi vaikka sitten ihmisen saisi vain tietyllä konstilla. Onko olemassa enemmän teitä tähän pisteeseen? Tuottaako se samalla tavalla tämän asian / ajaako se samaa asiaa sen jälkeen kun sinne on päässyt vain eri tavalla?

Sinänsä tähän asiaan pääsemisen vaikeus ei huoleta, mikä on mielessäni.

En käytä sanaa vaikea, mun mielestä asiat ei vaikeudu, niissä lisääntyy tehtävä työ.

Onneksi tälläisiä miettimissessioita ei tule montaa mulle.

Se on hirvee tunne.

Kun kyseenalaistaa sen minkä vuoksi on elänyt tähän asti.

MUTTA

Toivottavasti te ette sekoita asioitanne koskaan näin pahasti päänne sisällä kuin minö tein, teen ja tulen ehkä tekemäänkin jos en pääse lopullista ratkaisua kohti. Sinne mää kuitenkin pyrin.

Mä vihaan sitä eniten ku mitään muuta maailmassa jos mä huomaan itsessäni jonkin asian, jonka haluan muuttaa / tietää, enkä tee sille asialle mitään. Koskee lähinnä tätä heikkous-asiaa. Yowasa-asiaa. Y-asiaa. Jonka tuun kertomaan sitten kun ja jos aika tulee.

En tarkota että jotkut ihmiset olisi huonoja ystäviä mulle.

EN TOSIAAN.

En vaan oo vielä valmis kertomaan sitä.

Odottakaa rauhallisesti, kyllä mä selvitän mun pääni tästä.


- Gauge


ps. kyllästyin mustaan taustaan

Kun kaikki on selvää

Huhhu -jos semmoinen aika tuliskin!

Oon miettiny tässä viimesen puolen vuoden aikana paljon kaikenlaista.

Ehkä petyin.

Ehkä luulin että tiesin jo kaiken minkä halusin tietää.

En kuitenkaa ehkä nähny pintaa syvemmälle(kirjaimellisesti), koska olin unohtanu ottaa huomioon myös itteni. Sisäisesti. Huomasin tienneeni konkreettiset asiat pääpiirteittäin mitä oon koskaan halunnut tietää.. mutten sitte koskaan ajatellut että mites minä itte sitte?

Ajatus, oli jotenkin outo.
Miten voi unohtaa miettiä itteensä?
Vuosi(? luulen että vuosi mutten muista tarkalleen) sitten kyllä muistan kun tein sen päätöksen, että rupeen tekeen ittestäni vahvaa. Muistan kun huomasin arvoni kytkeytyvän vahvuuteen. Jokin asia aina johtui niistä / siitä, että oli liian heikko.
Liian heikko sisäisesti. Liian heikko fyysisesti.

Rakensin itsestäni vahvan ja kuoppasin sen heikomman. Enkä aijo kaivaa sitä tuolta kukkapenkistä enää ylös, eikä se sieltä nouse, mitä nyt koira saattaa terrorisoida mullan ka-- no kyl te tiijätte.

Emmä tiijä.
Ajatus siitä että olin unohtanu tärkeimmän asian elämässä oli hölmö.
Tunsin sillon itteni _hyvin_ paljon idiootiksi.

Se mitä tulee mun filosofiaan tästä puheenaiheesta on seuraavanlaisia:

Kaikki on itsestään kiinni.

Sä ohjaat itseäsi. Sä määräät tekosiasi.

Mitään ei saavuta ilman omaa panostusta.

Ellei sitten oo vitun rikkaat vanhemmat tai jotain emmätiijä mutta ei se fatsin tai mutsinkaan kukkaro loppujen lopuks oo aina siinä vieressä kun sitä tulis tulevaisuudessa tarviimaan. Siinä vaiheessa miettii varmaan mitä sitä on tullu elämässään tehtyä. Oon tavannut tällaisia ihmisiä.

Ihmiset sun ympärillä vaikuttaa tosi paljon sun elämään, vaikkei siltä näytä heti. Ihmiset joitten kanssa oot saavuttaaksesi jotain, ihmiset joille uskoudut, ihmiset joille kerrot mieltäsi painavat asiat, ihmiset joille et viitsi kertoa mitään, ihmiset joille olet vihainen, ihmiset jotka vain kyttäävät koulun nurkissa sua ja koittavat päätellä susta jotain tai arvioivat mielessään ja vertaavat itseensä.

Mulla on outo tunne.
Ei niinkää masentunut - mä harvoin masennun ja sillon kunnolla. Ei oo mun juttu.

Just semmonen että on aikeissa löytää taas jotain hienoo ja outoo ja jännää itsestään tai elämästä ylipäätään mutta se jää niin sanotusti kielen päälle. Emmätiijä.

En sanois että eksynyt tässä yhteydessä. EmmätieÖÄÖÄÖÄÖÖÖöäöäÖÄÖÖäöäö!11121212yhu89ys

Okei otetaas uudestaa.

Mulla on fazerin sininen mun pöydällä.

Uutisia käikäälän peräkylästä:

- Tänään oli talviriehapäivä (riehupäivä)

- Siellä oli kylmä ja outoja ihmisiä

- Meinasin kössii trippii mut joinkin sen jo siellä(hups)

Nyt taisi tulla oudoin postaus ikinä. Tähän mennessä. Ja ennätys tullaan rikkomaan jossain vaiheissa uudelleen ja uudelleen - vapiskaa.

Ehkei pitäisi kirjottaa sillon kun on pillerihöyryissä ja ajatukset tuolla jossain naapurin pusikon sienissä.

Sori.

Useimmista postauksista saatatte vastaisuudessa löytää tätä voima-vahvuus-heikkous-asiaa, koska se on semmonen asia joka mulla on pöydällä ja mielessäni vähän koko ajan. En kuitenkaa selitä siitä joka postauksessa, jokaselle jotaki ja haters gonna hate ja niin edellee.

- Gauge kuittaa

Tekis mieli loppuun selittää tosta aiheesta että koko elämä on sinänsä sopeutumista ja täydellisen selvyyden(en tarkota sitä kännipäisyyden vastakohtaa) saavuttamiseksi tarvitaan... niin, no.. mitä niin niin en osaa sanoa.

Kuumeisena kiinalaisessa

Kuten otsikko kertoo.

13. helmikuuta täytin 17.
Serkku lupasi heittää meityn kiinalaiseen.
Sunnuntaina sairastun.
Kuinka ratkaiset ongelman Gaugen tavalla?

Päätä 15. päivä helmikuuta mennä kouluun ja sitä kautta 'olla' terve ja pääse syömään.
Aiemmin siis sunnuntaista tiistaihin olin vaa nukkunu pers-- pylly homeessa ja mua alkoi ärsyttään(perus ärsyynnyn pelkästä istumisesta).
Koska nyt tiiän että taas kun alkaa reenaamaan nii on heti vähän vaikeempaa. En tykkää olla kipeenä. Kurkku teki kuolemaa ja kuumetta löytyi, mutta keskiviikkona jotenkin ihmeen kaupalla tahdonvoimalla, kun lähdin kotoa se oli laskenut 36,5 asteeseen JOTEN MEIKÄHÄN MENI KOULUUN 88)))) tiiän oon hullu tykkään koulusta. Ja kiinalainen houkutti.
Kyllä se sillon kuulosti paremmalta vaihtoehdolta kuin jäädä kotiin tyhmistymään ja heikostumaan ja lakastumaan ja kuihtumaan ja nälkiintymään ja sillee.

No koulupäivä sujui.

Oli tunteita vähän laidasta laitaan, ei siitä sen kummempaa.

Neljältä lähettiin sitten serkkuni kanssa sinne kiinalaiseen ravintolaan Jiao Longiin. En osaa suomentaa muuta kuin lunttaamalla servetistä että jokin-lohikäärme. Miksei kirjoita niitä pinyinejä tohonkin niin osaisin ehkä...

Alkupalaksi oli tarkoitus tilata sitä mitä yleensä tilaan(jonka nimi jäi yhä mysteeriksi), jotakin hyvää-ihanaa-superia kana-asiaa, jonka nimeä en muistanut, niin tilasin sitten Friteerattua kanaa, vaikken ees muistanu mitä se meinas, oli kova nälkä sillon.

Ja tälläistä sain eteeni:

Tuo punainen on vaan ketsuppia vaikka luulin sitä tuliseks kastikkeeks..

...ja tuo oranssi on helvetin söpö porkkanan siivu<<333

Siinä vaiheessa oli että WHAT.

En mä tätä yleensä syö.

Kuitenkin maistettuani päätin pitää turpani kiinni koska se oli TAIVAALLISTA.

Uusi lemppari tämän ravintolan ruokalistalta.
Tuo vaalea osa siis on jotain taikina-asiaa, jonka ne laittaa kananpalojen ylle ennen kuin heittää uuniin vissiin, semmoinen rapea osa. Ja sisällä muhii lämmintä kanaa, ah<3.

No koska aivoni eivät toimineet enkä osannut lopettaa ajoissa, tuli myös jälkkärin aika, jota me ei yleensä tilata missään paikassa, koska pääruuat on niin isoja.

No jälkkäriksi suoriutui jostain syystä Friteerattu banaani ja ihmejäätelö:

Korjaan kaks banaanii ja jäätelöpalloo

Sekään ei ollu yhtään huono valinta.

Kuuma/lämmin banaani ja viilentävä jätski kinuski-kastikkeella vai mitä-ihmeen-siirappia-olikaan<3

Kuitenkaan päätä ei särkeny, maha alko valittaan siinä vaiheessa kun housut kävi ahtaaksi moisen ruokamäärän syömisen jälkeen, siinä pääruuassakin oli jotain 25 kpl niitä kanoja. Vaikka serkku nappasikin niistä pari, oltiin jo ennen jälkkäriä ihan ähkynä. Mutta ko Kaz tahtoo jälkkärii NII SE JÄLKKÄRI ANNETAA syyttäkää mun aivoja.

Btw, vaikkei kuvissa näy, oltiin serkun kanssa siellä ihan kahestaan :OO

Saatiin hölistä niitä näitä ihan rauhassa, ihme kyllä koska usein kun ollaan syömässä niin joku stalkkeri löytyy vieruspöydästä. 

Joka tapauksessa kiva reissu taas vaihteeksi jotain muutakin ku pikanuudeleita ja makaroonia á la minun kokkaustaidot.

No nyt torstaina päätin jäädä kotiin potemaan tämän kuumeen loppuun, kun ei ole kaikkia aineitakaan koulussa tänään niin en ressaannu siitä kuinka en oo saanu kaikkea kirjotettua ylös jne. jne. mitä nyt peruslukiolainen koulusta huolehtii :)

Otsikkoon voisi kyllä muuttaa "Kuumeisena kiinalaisena ja postaus limelimupäissä". Limelimu on oikeesti aika kirpsakka, melkein menisin sanomaan että pärisee enemmän kuin es. Mutten voi koska en oo koskaan juonut oikeestaan es. Maistanut vain.

Tykkään ruuasta. 

I rest my case kera wannabe Limelimu joka onkin Limeverigreippi.

~ Gauge kuittaa

Dataaminen Gaugen harrastuksena

Ei. En dataa 24/7. Pystyn olemaan ilman konetta halutessani ainaki... öö.. viikon. Mutta yleensä kon koulujärjestelmien wilmaan täytyy päästä kattomaan usein onko tunteja peruttu ja silleen niin en koe tarvetta olla pois koneelta(muutenkin kun tietsikka on huoneeni keskipiste).

Dataaminen ei sinänsä oo mikään harrastus.

Se ei oo semmonen konkreettinen harrastus. Ainakaan mulle. En mä saavuta mitään koneella istumisella. No mitä nyt välillä mietiskelen notepaddiin ja teen koulujuttuja mutta siihen se jää.

Enemmänkin semmonen pelaaminen koneella on harrastukseni. Seuraavaksi vähä pelilistaa, tummennettu tai joku muu efekti minkä pistän kertoo että pelaan tätä peliä paljon tai tykkään siitä erityisesti:

- Skyrim
- Left 4 dead ja L4D 2
- Dead Space
- Assassin's Creed
- Beyond Good & Evil
- Prince of Persia: The Sands of Time
- Rayman 3 Hoodlum Havoc
- Farcry
- Devil May Cry 3(special edition)
- Velvet Assassin joka on perseestä enkä pelaa sitä enää IKINÄ
- Stepmania moneskohan
- Portal
- League of Legends


- Liuta muita jotka on kadonnut tai en ole jaksanut ladata uudelleen levyltä koneelle tms.

Tykkään pelata räiskintäpeleistä roolipeleihin, riippuen tietty itse pelistä. Oon yleensä ennakkoluuloton peleihin, ellei nyt tuputeta jotain Twilight saga: Edwards bling game.
Se vaikuttaa kanssa onko peli yksinpeli vai onko mahdollisuus pelata toisten kanssa ja missä yhteydessä(en tykkää mennä kavereita vastaan)

Kun pelaan, mua on hankala saada kiinni, koska en vastaa puhelimeen silloin kun pelaan.
Ellei oo joku spesiaali-asia joka pitää hoitaa.
En tykkää kun mun pelejä tullaan sekottaan :DDDD Varsinkaan jos huoneen ovi on jääny auki ja meityn koira tulee tanssii mun kaa tanssimatolle just ko oon rikkomassa 1000 combon been there done that.

Peli-asioissa helpottaa alati valppaana oleva skype ja steam jotka on usein auki joka kerta kun avaan koneen, josta voi noukkia pelikaverit kasaan ja jutella yhdessä stradegioita.
Myös headsetti nimeltä fatalityt avittaa välillä kun mutsi haluaa kuunnella lätkä pelejä ratiosta.
Oon myös huomannu että osaan peleissä kirjottaa hyvin nopeesti jos jokin menee vikaan tai mua hakataan tai vastaavaa, jos mulla ei ole mikkiä nokan edessä.

Pelimasiinana toimii perus Acer kone, windows 7 home premiumia ja 1,5 teratavun muisti. Nimesin mun koneen Åkeksi(lausumisehto [o:kke]).

Toinen harrastus dataamisella tarkoitettuna on nettishoppailu, eikä edellisessä lauseessa oo mitään järkee anteeks.

Tykkään etsiskellä ja tilailla netistä kaikenlaista hyödyllistä. Hyvin harvoin mitään esineitä, että yleensä käväisen jossakin seuraavista sivuista shoppaan vaatteita:

http://www.backstreet.fi/shop/index.php

http://www.cybershop.fi/

http://www.blackgroup.fi/cat/index.php

http://www.leatherheaven.com/

http://www.emp.fi/

http://morticia.com/

Ja välillä jos tarviin jotain tiettyä niin perus google haku ja sieltä noukkimaan tarjouksia.

Usein tiedän myös uusimpia videoita ja tunnetuimpien nimien juttuja juutupesta. Mikä sattuu osuvasti olemaan etusivuni aina kun avaa chromen.

Ööööö en muista muuta.

Ainiin luen blogeja. Ja käyn gaiaonlinessa.
~ Gauge kuittaa

Piirtäminen Gaugen harrastuksena

Hoaa.

Mähän oon ihan tulessa, jo toinen kirjoitus viikon sisään. Älkää tottuko siihen, olen kiireinen mies(nainen).
Okei näin aluksi ajattelin kertoa vähän harrastuksistani. Ja syyttäkää kusista kännykän kameraa, en jaksa mennä olkkarin puolelle missä skanneri appears.

PIIRTÄMINEN

Yllä: ainoa piirrustus jota en koskaan voinut viimeistellä sen katseen takia. Näyttääkse vaa musta painostavalta?

Osaa näistä voi nähdä DA-tilillä Raigauge.

Olen ihan hirveä piirtämään. Meinaan siis että kun piirrän, usein teen sen loppuun ja olen pilkunnussija. Useimmat tulee joskus sanoon miten huonoja ne on piirtään. No, tähän väliin näytetääs vaikka 2-vuotiaana<3 tekemäni piirros(mummo käski laittaa tuolloin vuosimerkin mikä näkyy tuolla 97):

Joka virallisesti otettakoon ekana teoksena koska se on selvinnyt tähän päivään asti.
HUOM! jos tekee tiukkaa ajatella että se oikeesti teki sen 2vee niin ajatelkaa sitten vaikka ihan vapaasti että teki esikoulussa tai eilen jos menetätte yö-unenne :DDD

Juttuhan on nimittäin niin(nyt lähtee konkreettisesti) että mitään ei voi osata jos ei harjoittele. Ei vauvat osaa kävellä. Ei kukaan osaa kertotauluja sormia napsauttamalla. Siksi ei elämässäkään voi mitään saavuttaa, jos vain olettaa että tuosta noin se tulee kun toivon oikein kovasti.
Okei, on niitä asioita, lottovoittoja jne. mitä voi tulla. Mutta pliis. Älkää ihmiset laskeko elämäänne sattuman varaan. Sattuma on sitten tässä lauseessa hyvin suppea määrite, meinaan sattumalla nyt kaikkea sitä mitä voi tapahtua pienellä varoitusajalla ilman että siihen on juuri itse vaikuttanut.

Mutta siis tunnepuolelta. Se on ihan okei.

Ei kaikki välttämättä meinaa että hekin haluaisivat juuri tehdä samanlaista jälkeä kuin mä. Mutta semmonen yfffyn-yfffyn-valitus ja semmonen outo katse on semmosia mitä jää joskus miettimään että mitäköhän se oikeesti meinas.

Se on okei jos mulle sanotaan että piirrät kivasti. Mutta koska itse kasvoin hyvin oudoissa oloissa-- okei mulla on sisko. Isosisko. Jäin vähän sen varjoon, enkä ollu pienenä niin energinen ja hullu mitä nykyään(löysin itseni?). Niinpä tylsistykseeni aina piirtelin.

Sitten siitä alkoi tulla tapa. Harrastus. Tykkäsin piirtää ja ajatella minkälaista jälkeä saisin milloinkin paperille, asfaltille ja myös entisen asuinpaikkani seinille iskän paksulla maalarin tussilla(rip tapetit ::'''DDDD).

Pointti on siinä, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan.

Ei semmoisia Suomessa tulla tuosta noin vaan yleensä sanomaan. En-siis-väitä-että se olisi huono asia-! Kehun mielummin kavereitani ja randomeita tyyppejä, koska emmätiiä. Itselle on syntynyt semmonen nöyryytenä tunnettu asia. En mä yleistä sitä että osaan piirtää. Osaan nähdä asioiden ja esineiden luovan puolen. Niin kukkaruukussa kuin kaatopaikassa. Filosofista.

Senkus kuitenkin ilmoitatte jos tykkäätte meikän tekeleistä, ei siinä mitään, mutta nyt tiedätte ainakin vähän miksi en välttämättä osaa sanoa mitään siihen ja saatan jopa punastua. Paha tapa. Onneksi sitä tapahtuu vaan harvoissa tilanteissa.
++++ Huomaan kyllä koska kehutaan sarkastisesti / milloin sillä on jokin MUU merkitys ylipäätään ja milloin se on tarkoitettu ohimeneväksi kommentiksi, että enmä mikään tyhmä ole ;;;'''DDD Täältä lähtee samanlaista palautetta siinä missä minullekin sitä annetaan.

Nykyään tosin piirtely on jäänyt vähemmälle, minkä selitän tuolla varjoon jäämisellä ja itseni löytämisellä(joista tulen myöskin kirjoittamaan kun kerkeän ja jaksan).
Kyse ei siis ole siitä etteikö mutsi ja iskä mua olisi huomannut tms. vaan yleensä se meni niin että sisko hyppi seinille ja meity piirteli maan kamaralla väriliiduilla. Onhan se yhäkin vähän niin :::'''DDDDD
Tosin nykyään pelaan enemmän harrastuksekseni ja urheilen kuin piirrän.
Ja sisko huitelee ympäri kaupunkia.

No mutta välineistä vähän photoshoottia(nämä + perus vihkoja ja paperia):

minä olen promarker paperi enkä fittu käänny kun gauge käskee

Näitten lisäksi liuta muita vuosien varrella mukaan tulleita kyniä ja muuta mukavaa.
Eiköhän siinä ollut pääpiirteittäin harrastus nro 1.
Palataan asiaan jos tulee vielä jotakin.

Seuraavaan postaukseen jotakin toisesta/toisista harrastuksesta ettei silmät jumitu ;>

~ Gauge kuittaa

Gauge arrives to the stage~

Terve piiperoiset ja paaperoiset!

Juttu on niin että myös minä, Raigauge/Kaz/Kati/Kapi millä ihmeen nimellä minua kutsuttekaan, olen päättänyt tylsistyksissäni tekaista oman blogin. Sivuston, jonne selittää kaikkea outoa mitä päässäni liikkuu silloin kun ketään muuta ei ole koneella tai luonani niitä kuuntelemassa :P

Ja koska kyseessä on ensimmäinen blogini, yritän mahdollisimman nopeasti koettaa yrittää ensinnäkin käyttää tätä blogspotin systeemiä, että pääsisin vauhtiin. Vielä en ole tutustunut kaikkiin aihepiireihin mitä blogilla voi tehdä, joten jos tiedätte jonkin hyvän tavan/asian/tempun tai jonkin tyylin käyttää ja tehdä postauksia(mitä olet nähnyt tai itse käytät blogissasi), postaa kommenttia sivun alalaitaan. Ajattelin itse aloittaa jonakin kauniina päivänä opettelemaan HTML-koodauksia näin omalta osaltani.

Blogin nimi, jonka varmaan osa tuntee hankalaksi näin ensimmäisellä vilkaisulla, on kiinalainen idiomi. Luo hu xu ilman pinyinejä, 'to stroke the tiger's whiskers/to do something very daring' = ööööö miten sen nyt tuosta suomentaa... 'silittää tiikeriä viiksistä' eli 'tehdä jotakin hyviinn ööäöähh uskaliasta'? kyllä te tiedätte. Jos kääntäminen tuottaa yhtä paljon tuskaa kuin meikän google translaten käyttö, suosittelen kääntymään jonkun kympin oppilaan puoleen.

Ensin ajattelin heittää jonkun maa-aikojen-alussa nimityksen kuten 'Pangea' tai sitten uusi nimivillitykseni 'Looppi' mutta ne kaikki hienot oli varattuja joten päätin sitten oikein REPÄISTÄ ja heittää vähän kiinaa soppaan, kun sen kiinan opiskelu on omalta osaltani tässä ollut pöydällä ties kuinka kauan. Ongelma numero 1 on varmaan 'pinyin', sanan lausuminen, sillä yhden sanan voit sanoa neljällä eri tavalla. Ne on noita väkäsiä vokaalien päällä, ja ajattelin opetella ensin edes sanomaan ne oikein, etten vaikka mene joskus kiinalaiseen eläintarhaan sanomaan että haluaisin mennä katsomaan rintakarvoja.

Ainiin ja koska tykkään tiikereistä.

No mutta konkretia(?onko edes sana) sikseen.

Muutaman sanan olen jo sepittänyt itsestäni tuonne profiilin puolelle, josta varmaan kaikki tärkeä sitten löytyykin. Kuitenkin haluaisin korostaa paria asiaa, joista joillekin näyttäisi olevan epäselvää:

1. olet kaverini kun et syö karkkejani(ellen mä tarjoo)

2. olen miehiin suuntautunut ::DDDD(naurattaa vähän miten jotkut ei sitä tienneet mutta erehtyminen on inhimillistä)

3. en muista enää mitä muuta piti sanoa.

4. varmaan sekin että en muista puoliakaan mitä päiväni aikana teen, jonka vuoksi kun luen kokeisiin, joudun varaamaan ainakin viikon jokaiseen kokeeseen lukemisaikaa koska EN MUISTA MITÄÄN tai sitten olen vain hönö. hihi.

Siksi ei saa suuttua jos(ja kun) en muista milloin kenelläkin oli synttärit jne. muistan kyllä ne tärkeimmät keskustelut ja aatteet ja sellaiset jotka minulle suodaan, enkä kerro niitä eteenpäin kun en tosiaankaan muista ja näin ollen mieti niitä kaiken aikaa. 

Jos joissakin keskusteluissa netissä tai muualla näyttää siltä että olen ulapalla(niinkuin suurimman osan ajastani) voi koittaa vihjata sanomalla "Se mitä puhuttiin sillon" niin se yleensä muistuttaa kaiken oleellisen. Kiitän.

No sitten vähän uutisia täältä peräkylästä:

Viime torstaista lähtien on ollut hirvee voittoputki päällä, kaikki on mennyt juuri nappiin. Kerkesin yhdessä vaivaisessa minuutissa juoksemaan 1-kerroksesta 3-kerrokseen matikan kokeeseen ja se meni ehkä hyvin. Toisekseen vko-loppu meni oli oikein mukiinmenevä, ensin Matilla(kineeect), sitten serkulle yöksi, sitten vielä Miitalle yöksi ja kotiin jossa äiti ojentaa viis kypää käteen kun oon ollu niin kiltisti(ehe ehe.. oikeesti vaan unohdin öö mun kaikki juonitukset öö.. joo). Tänäänkin kerkesin omalla hitaalla kävelylläni bussiinkin. Ja vielä istumaan 88DDD

Kyllä, kuljen koulumatkoja ja suosin muutenkin busseja kaikkialle mihin olenkaan menossa. En osaa kirjoittaa äskeistä järkevämmäksi, anteeks.

Mutta eiköhän siinä ollut nyt pieni pala kakkua, wan taini piis of keik, josta lähdetään tätä hulluutta jäsentelemään CC888

Pichu rests his case~

~ Raigauge kuittaa