Oon miettiny tässä viimesen puolen vuoden aikana paljon kaikenlaista.
Ehkä petyin.
Ehkä luulin että tiesin jo kaiken minkä halusin tietää.
En kuitenkaa ehkä nähny pintaa syvemmälle(kirjaimellisesti), koska olin unohtanu ottaa huomioon myös itteni. Sisäisesti. Huomasin tienneeni konkreettiset asiat pääpiirteittäin mitä oon koskaan halunnut tietää.. mutten sitte koskaan ajatellut että mites minä itte sitte?
Ajatus, oli jotenkin outo.
Miten voi unohtaa miettiä itteensä?
Vuosi(? luulen että vuosi mutten muista tarkalleen) sitten kyllä muistan kun tein sen päätöksen, että rupeen tekeen ittestäni vahvaa. Muistan kun huomasin arvoni kytkeytyvän vahvuuteen. Jokin asia aina johtui niistä / siitä, että oli liian heikko.
Liian heikko sisäisesti. Liian heikko fyysisesti.
Rakensin itsestäni vahvan ja kuoppasin sen heikomman. Enkä aijo kaivaa sitä tuolta kukkapenkistä enää ylös, eikä se sieltä nouse, mitä nyt koira saattaa terrorisoida mullan ka-- no kyl te tiijätte.
Emmä tiijä.
Ajatus siitä että olin unohtanu tärkeimmän asian elämässä oli hölmö.
Tunsin sillon itteni _hyvin_ paljon idiootiksi.
Se mitä tulee mun filosofiaan tästä puheenaiheesta on seuraavanlaisia:
Kaikki on itsestään kiinni.
Sä ohjaat itseäsi. Sä määräät tekosiasi.
Mitään ei saavuta ilman omaa panostusta.
Ihmiset sun ympärillä vaikuttaa tosi paljon sun elämään, vaikkei siltä näytä heti. Ihmiset joitten kanssa oot saavuttaaksesi jotain, ihmiset joille uskoudut, ihmiset joille kerrot mieltäsi painavat asiat, ihmiset joille et viitsi kertoa mitään, ihmiset joille olet vihainen, ihmiset jotka vain kyttäävät koulun nurkissa sua ja koittavat päätellä susta jotain tai arvioivat mielessään ja vertaavat itseensä.
Mulla on outo tunne.
Ei niinkää masentunut - mä harvoin masennun ja sillon kunnolla. Ei oo mun juttu.
Just semmonen että on aikeissa löytää taas jotain hienoo ja outoo ja jännää itsestään tai elämästä ylipäätään mutta se jää niin sanotusti kielen päälle. Emmätiijä.
En sanois että eksynyt tässä yhteydessä. EmmätieÖÄÖÄÖÄÖÖÖöäöäÖÄÖÖäöäö!11121212yhu89ys
Okei otetaas uudestaa.
Mulla on fazerin sininen mun pöydällä.
Uutisia käikäälän peräkylästä:
- Tänään oli talviriehapäivä (riehupäivä)
- Siellä oli kylmä ja outoja ihmisiä
- Meinasin kössii trippii mut joinkin sen jo siellä(hups)
Nyt taisi tulla oudoin postaus ikinä. Tähän mennessä. Ja ennätys tullaan rikkomaan jossain vaiheissa uudelleen ja uudelleen - vapiskaa.
Ehkei pitäisi kirjottaa sillon kun on pillerihöyryissä ja ajatukset tuolla jossain naapurin pusikon sienissä.
Sori.
Useimmista postauksista saatatte vastaisuudessa löytää tätä voima-vahvuus-heikkous-asiaa, koska se on semmonen asia joka mulla on pöydällä ja mielessäni vähän koko ajan. En kuitenkaa selitä siitä joka postauksessa, jokaselle jotaki ja haters gonna hate ja niin edellee.
- Gauge kuittaa
Tekis mieli loppuun selittää tosta aiheesta että koko elämä on sinänsä sopeutumista ja täydellisen selvyyden(en tarkota sitä kännipäisyyden vastakohtaa) saavuttamiseksi tarvitaan... niin, no.. mitä niin niin en osaa sanoa.
