Hoaa.
Mähän oon ihan tulessa, jo toinen kirjoitus viikon sisään. Älkää tottuko siihen, olen kiireinen mies(nainen).
Okei näin aluksi ajattelin kertoa vähän harrastuksistani. Ja syyttäkää kusista kännykän kameraa, en jaksa mennä olkkarin puolelle missä skanneri appears.
PIIRTÄMINEN
Yllä: ainoa piirrustus jota en koskaan voinut viimeistellä sen katseen takia. Näyttääkse vaa musta painostavalta?
Olen ihan hirveä piirtämään. Meinaan siis että kun piirrän, usein teen sen loppuun ja olen pilkunnussija. Useimmat tulee joskus sanoon miten huonoja ne on piirtään. No, tähän väliin näytetääs vaikka 2-vuotiaana<3 tekemäni piirros(mummo käski laittaa tuolloin vuosimerkin mikä näkyy tuolla 97):
Joka virallisesti otettakoon ekana teoksena koska se on selvinnyt tähän päivään asti.
HUOM! jos tekee tiukkaa ajatella että se oikeesti teki sen 2vee niin ajatelkaa sitten vaikka ihan vapaasti että teki esikoulussa tai eilen jos menetätte yö-unenne :DDD
HUOM! jos tekee tiukkaa ajatella että se oikeesti teki sen 2vee niin ajatelkaa sitten vaikka ihan vapaasti että teki esikoulussa tai eilen jos menetätte yö-unenne :DDD
Okei, on niitä asioita, lottovoittoja jne. mitä voi tulla. Mutta pliis. Älkää ihmiset laskeko elämäänne sattuman varaan. Sattuma on sitten tässä lauseessa hyvin suppea määrite, meinaan sattumalla nyt kaikkea sitä mitä voi tapahtua pienellä varoitusajalla ilman että siihen on juuri itse vaikuttanut.
Mutta siis tunnepuolelta. Se on ihan okei.
Ei kaikki välttämättä meinaa että hekin haluaisivat juuri tehdä samanlaista jälkeä kuin mä. Mutta semmonen yfffyn-yfffyn-valitus ja semmonen outo katse on semmosia mitä jää joskus miettimään että mitäköhän se oikeesti meinas.
Se on okei jos mulle sanotaan että piirrät kivasti. Mutta koska itse kasvoin hyvin oudoissa oloissa-- okei mulla on sisko. Isosisko. Jäin vähän sen varjoon, enkä ollu pienenä niin energinen ja hullu mitä nykyään(löysin itseni?). Niinpä tylsistykseeni aina piirtelin.
Sitten siitä alkoi tulla tapa. Harrastus. Tykkäsin piirtää ja ajatella minkälaista jälkeä saisin milloinkin paperille, asfaltille ja myös entisen asuinpaikkani seinille iskän paksulla maalarin tussilla(rip tapetit ::'''DDDD).
Pointti on siinä, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan.
Ei semmoisia Suomessa tulla tuosta noin vaan yleensä sanomaan. En-siis-väitä-että se olisi huono asia-! Kehun mielummin kavereitani ja randomeita tyyppejä, koska emmätiiä. Itselle on syntynyt semmonen nöyryytenä tunnettu asia. En mä yleistä sitä että osaan piirtää. Osaan nähdä asioiden ja esineiden luovan puolen. Niin kukkaruukussa kuin kaatopaikassa. Filosofista.
Senkus kuitenkin ilmoitatte jos tykkäätte meikän tekeleistä, ei siinä mitään, mutta nyt tiedätte ainakin vähän miksi en välttämättä osaa sanoa mitään siihen ja saatan jopa punastua. Paha tapa. Onneksi sitä tapahtuu vaan harvoissa tilanteissa.
++++ Huomaan kyllä koska kehutaan sarkastisesti / milloin sillä on jokin MUU merkitys ylipäätään ja milloin se on tarkoitettu ohimeneväksi kommentiksi, että enmä mikään tyhmä ole ;;;'''DDD Täältä lähtee samanlaista palautetta siinä missä minullekin sitä annetaan.
Nykyään tosin piirtely on jäänyt vähemmälle, minkä selitän tuolla varjoon jäämisellä ja itseni löytämisellä(joista tulen myöskin kirjoittamaan kun kerkeän ja jaksan).
Kyse ei siis ole siitä etteikö mutsi ja iskä mua olisi huomannut tms. vaan yleensä se meni niin että sisko hyppi seinille ja meity piirteli maan kamaralla väriliiduilla. Onhan se yhäkin vähän niin :::'''DDDDD
Tosin nykyään pelaan enemmän harrastuksekseni ja urheilen kuin piirrän.
Ja sisko huitelee ympäri kaupunkia.
No mutta välineistä vähän photoshoottia(nämä + perus vihkoja ja paperia):
minä olen promarker paperi enkä fittu käänny kun gauge käskee
Näitten lisäksi liuta muita vuosien varrella mukaan tulleita kyniä ja muuta mukavaa.
Eiköhän siinä ollut pääpiirteittäin harrastus nro 1.
Palataan asiaan jos tulee vielä jotakin.
Seuraavaan postaukseen jotakin toisesta/toisista harrastuksesta ettei silmät jumitu ;>
~ Gauge kuittaa