How's it going? Tästä osoitteesta löytyy Kazin blogi, jossa hän kirjoittaapi arkensa mössöistä ja nössöistä, tulevista tapahtumista, liikunnasta( rullaluistelu ja tanssipelit 99% ), cosplaysta ja muusta ernuilusta, pelaamisesta, asioita joita edes hän ei osaa selittää ja asioista joita hän tykkää syödä. Yksinkertainen pallopää joka tykkää tehdä kaikenlaisia juttuja :3
Enkä viekään pysty ymmärtään mun kopiointi skillejä.
Sain ihan HOMONA enkun opelta tehtäviä, ihan kurssin alusta alkaen, kaikki homotehtävät 4 kappaleesta ja kertausosiosta vielä... no oon mä ne ooosan niist tehtävist tehny, siskon vanha kirja kun on... mut oon mä ne silti päässä menny läpi ja peittäny aina kädellä vastaukset koska en jaksa kumittaa koska meidän enkun kirjan on niin perseestä että vähän kun kumittaa nii kymmenen sivuu repeytyy irti.
No ope sitten halus et teen kaikki nää tehtävät erikseen uudelle konseptipaperille....
Sitä sitten koulussa kauhistelin ja kirosin.
Sitten vie yhteiskuntaopista 3 uutisjuttua, hissan läksyt ja ruotsin sanariin lukeminen vie päälle.
Loppujen lopuks.
Pääsen kotii.
Meen skypestä jossain 5 maissa. Lopetan about 7 maissa. 91% kaikista hommista tehty. Se mitä jäi oli yh ja enkku koska en jaksanu kirjottaa.
Mut se nopeus millä kirjotan kun oon keskittyny + vittuuntunu on jotain niin..... hassua :D
Koko ajan mielessä että PAREMPI OPEN SIT OLLA ILONE ja oisin saanu kaikki tehtyä yhen vaivasen päivän aikana.
Mut innostuin osussa.
Ja tänäänki unlockasin yhen achievementin :3
Just nyt flow asioiden tekemiseen on pyöreet 0%.
Vois mennä päikkäreille.
Tänään tosiaan aamulla sain kuulla et meenkinTampereen yliopistolliseen sairaalaan enkä kouluun, vaikka oisin voinu mennäkkin kouluun aamulla. Se tunne kun äiti oletti et ymmärrän et mennään tänään sinne kun se eilen sano et muista se tampereen reissu.... yhtä hyvin ois voinu olla joku joukon ja sen juttu..... mutin mutin..... Ja taas jäi koulupäivä väliin siis. Huomenna tuun, pysykää housuissanne.
Siellä tosin heti mentiin eksymään ja kun meitsi saa kartan nii "Äiti.... se on tuolta sisäpihalta se sisäänkäynti..."
Siellä oli joku pyskologi ja sairaanhoitaja ja lääkäri ja sossu ja puhuin sille lääkärille ensin juttuja ihan reippaana. Sitte syötiin siellä... siel oli muuten hyvät ruuat, parempaa ku koulussa.
Ja siel ruokalas oli helvetin ruma bodaripoika, jolla oli punanen t-paita ja sen lihakset oli ällöt kun ne pursus siit t-paidast ulos ja sen hartiat oli hirveet pallukat ja pyly ihan ku ankalla ja hyi : ( sain traumoja. Tainnu ottaa vähän muutaki ku kaurapuuroo..... Kumma sekin et kaikki siel ruokalas kyttäs ihan vittuna... luulin et Tampereel ei kytätä niin paljoo mut saatto johtuu siit et se oli tosiaan se paikka.
Sit se oli hassuu ku joka vessassa oli tyyliin et "Käsipaperit vaaleaan pussiin, muut roskat mustaan pussiin" ja joka vessas oli tasan joko valkonen tai musta pussi.....
Sit puhuin siellä sen pyskologin kanssa ruokailun jälkeen. Itkin vaan kerran. Olin tosi reipas. Ja tein aina selväks puheissani et en tuu soitteleen enää sinne, et oon päässy tän asian yli.
Srsly.
Oon saanut viime vuoden uuden vuoden lupaukseni tehtyä jo ennen kun vuosi loppu, huiqeeta.
Mut tosiaan mun osaltani Tayssin vierailut jäi siihen, en vaan muistanu perua sitä asiaa... ja halusin selvittää miten asiat on voinu syntyy ja sillee mut niit prosessei pitäis tehdä viikkosin koulupäivän päälle niin ei kiitos. Pärjään ihan hyvin ilmankin sitä tietoo sitte.
Käytiin siin samal sitte Ikeas kun nyt Tampereel oltiin ja meikä sattu näkeen sen merkin. Mä: "Mennää Ikeaa" Jouko: "Oke"
Ja sain käteen sieltä lampaantaljan( peeeehmone<3 ) ja pari jatkojohtoo joissa on 8 paikkaa ja semmone nappila nappula et ON / OFF. Sitte ko muutetaa Mian kaa nii uuestaa kattoo kalusteita @ Ikea.
Mut semmone päivä mulla. Koko päivä menkois mut ei se mitää. Helpot menkat oli tänään. En särkylääkkeitä tarvinnut. Nyt tosin väsyttää... koska raudan.... puute? Jonkin.... emt.....
Kattellaa. ~ Raigauge
Tällä jätkällä on ollu tosi tylsää kun se on tämmösen videon jaksanu näpertää... mut kiva musa :3
En muista millon viimeksi olisin nähny painajaisia.
Ja tän unen jälkeen olin ihan sekasin seuraavat puoli tuntia - tunti, etten ollu varma olinko nukkumassa vai olinksmä hereillä nii mun piti kysyy äitiltä koko ajan puhuinko mä sille äsken.. en tiiä miks tää uni- taino tiedänhän... että miks se tuntu niin hirveeltä.
Anygayz.
Olin siis unessani nukkumas sängyllä ensin.
Ja sit näin randomia kivaa unta ensin mistä en muista puoliakaan. Jotain sinnepäin et oltiin Mian kaa kattomassa taas leffaa ja kiisteltiin siitä kuka syö mitäkin ja löysin melkein syödyn pussin Sips- sipsejä.
Mut sit siitä eteenpäin.
Kun makasin sängyllä nii oli tosi huono olo, ja koitin huutaa.
Koitin huutaa äitii et se tulis kattoon ja diagnosoimaan mikä mulla on, mut mut kurkusta ei lähteny ääntä.
Ensin tuli semmonen köhänen Äitiiiikkhhh... mut sitten en saanu keuhkoista ku ilmaa pihalle vaikka kuinka väänsin ja mun rintaan sattu kun mitään ei tapahtunu. Se tuntu tosi lohduttomalta et aloin ehkä itkeen siinä vielä.
Ja vaivuin uudestaan unessani uneen.
Näin unta et olin jossain koripallo tiimissä kaksmetristen miesten kanssa pelaamassa, mut en pystyny liikkuun, koska tiesin et mul on menkat. Siel olin kultanen pyjamapaita päällä ja mustat sileet legginsit päällä sisäkoripallo kentällä ja ne miehet halus et rupeen kuljettaan sitä koripalloo. Mä sit potkasin hennosti sen koripallon pois ja menin seinän luo ottaan tukee.
Ja taas heräsin unessani, ja huusin pari kertaa.
Äiti kun ei kuullu niin nousin sängystä ja aattelin et riuhdon sen oven vaik auki ja puhun äitille kun hätä oli niin suuri jostakin. Mut sit kun nousin ylös nii mä lötkähdin lattialle heti.
Koska mun lihakset ei kantanu, koska olen menkoissa.
Sitten ihmeen kaupalla nukahdin taas, ja heräsin, ja löysin itteni sängystä, ja tunsin et kauhee viima tulee mun päähän. Ikkuna oli jääny auki vaik en ollu avannu sitä. Nousin ja pistin sen kii ja nukahdin taas.
Sit kun uudestaan taas heräsin unessani( kuulostaa varmaan tosi järkevältä ) niin ulkoo kuuluu kauhee myrsky.
Kauhee viima ja paska lens ikkunasta tyyliin läpi kun siinä ei ollu enää sitä lasia( minne lie menny sitte ) vaan ne sälekaihtimet oli siin vaa. Kauhee salamoiminen ja paskamyrsky ulkona, ja kurkistin sälekaihtimen vierestä ulos, jossa aivan vitun hieno pilvi oli tossa naapurin talon päällä, josta muodostu ikään ku kasvot, ja sit ne kasvot puhalsi, ja salama iski tosi lähelle, ja jostain syystä mun käsi oli ulkona nii vedin sen takas sisään ettei salama iske siihen( ??? ). En saanu mitenkää sitä ikkunaa siis kii.
Sit kun taas heräsin niin huusin äitii. Mut mitään ei kuulunu musta, ja kuulin et äiti rallattelee oven takana että mennäänpäs Arjalle( mun täti ) ja koitin huutaa ettei se mee, koska mä tarvitsen häntä, mut mitään ei kuulunu taas ja aloin itkeen...
Ja sit kun 4 realz heräsin niin olin ihan kauhuissani.
Kaikkein hölmöintä oli et mun huone oli semmone mitä se oli joskus yli puoli vuotta sitten, julisteet tosin tän päivän mukaan, eikä Miasta ollu mitään tietoo et se ois ollu.. mitenkään.. missään.. tunsin et olin yksin.
Se mitä tää kertoo on aika selvää mulle itselleni ainakin:
En haluu palata entiseen.
Mun menkat saa mun pään sekasin...
...ja ne saa mut luulemaan et musta tulee heikko overallisti, et mun lihakset katoais puf vaan joka kerran jälkeen.
Tarvitsen Miaa ja...
En haluu menettää mun äitiä.
Näihin tunnelmiin.
~ Raigauge Ja kouluun en siis tullut tänään koska menkat. Period. Unet on sitten pirullisia sillon kun tiiän mitä ne tarkoittaa.
PS. Fazerin sininen oli ennen hienommassa kääreessä.
..kun Mian faija ei anna meijän olla yhessä viikkoisin. Just itkin silmäni päästä irti. No onnekseen Mia täyttää alle vuodessa sen 18. Sen jälkeen hommataan meidän opinnot kuntoon. Hoidetaan itsellemme ammatti. Hoidetaan itsellemme työpaikka Tampereelta ja muutetaan sinne.. Mut silti olo tuntuu just nyt niin tyhjältä. Miks ihmisten täytyy viedä sekin vähä, mitä on jäljellä pois tai rajoittaa sitä niin paljon, saati sitten aiheuttaa muuten tuskaa ja harmaita hiuksia... en vaan ymmärrä, mutta en jaksa valittaakkaan.
Asiasta kukkaruukkuun, koitan kirjoittaa jotakin nyt semmosesta pelistä kun Osu! jota rupesin pelaamaan tuossa perjantaina.
Semmoinen rytmipeli jossa näytölle tulee palloja ja niitä pitää klikata musiikin tahdissa. Onnistuin jopa saamaan ihan hyviä pisteitä siinä, vaikkakin pelaan vaan huvikseni. Tietty isot pisteet on sillonkin vaan plussaa. Pelaan tätä ihan piirtopöydällä jonka sain joululahjaksi.
Heippahei. Mä mietin tosissani julkasenko mä tätä postia tämmösistä asioista. Mut meni jo.
Uusi vuosi ehti tulla hyvin nopee joulun jälkeen ettei kerinny juuri kirjotteleen :/
Mutta tässä sitä ollaan.
Voin sanoo, että viime vuosi oli jotain hyvin tunnerikasta. Luulin kaikenlaista itsestäni sekä muista ja elin sen mukaan hyvin pitkään jo ennen vuotta -12, ja nyt kun oon tajunnut miten asioitten laita on oikeesti, tuntuu vähän siltä että on elänyt.. vähän niinkun.. valheessa.
Ja sitähän se oli.
Uskottelin itselleni kaikenlaisia asioita, jotka tuskin koskaan ois voinut olla totta.
Onnekseni en koskaan tuomitse ihmistä ennen kuin tunnen hänet paremmin, jonka takia / avulla / miten sen nyt sanoo sitten löydettiin toisemme Jeren kanssa. Tykkään kutsua Jereä tosin Miaksi, jos sitä ei joku vielä tiennyt. Tykkään myös, kuinka hän ja Matti ja Jenna ja Arjakin kutsuvat mua Kaziksi. Mut en oo hylännyt kuitenkaan nimeä Kati, sitä saa käyttää yhä jos niin kokee. Mut pointti on siinä, että Mia sai mut näkeen nää asiat, joista valehtelin ittelleni päivät pitkät...
Mut ennen viime vuotta kaikki mussa oli kuin.. niinkun.. olin suljettu.
Omiin ajatuksiini ja valheisiini ja ne oli mun ympärillä kuin muovikelmu. Kiristäen ja tiukentaen otettaan niin pitkään kuin pysty ja ihmiset eivät sitä nähneet, koska en sitä halunnut kenellekkään todellisuudessaan näyttää. Kunnes sitten kerroin kaiken Mialle.
Muutamia viikkoja sen jälkeen me mentiin yhteen.
Pari kuukautta sen jälkeen me päätettiin mennä kihloihin. Naimisiin ei mennä kesällä, ehei, se tehdään ehkä sitten joskus aikuisempana, ja ei, lapsia me ei tulla hankkimaan ennen häitä, mut..
Tän ihmisen kanssa mä haluan elää.
Moni ihminen mun suvussa ja kaveripiirissä on kysynyt, että oonko mä nyt ihan tosissani, et, onhan 17-vuotiaana kihloihin meneminen aika iso asia niin nuorena, ja vielä kun ollaan oltu vasta niin vähän aikaa tän yhen pallopään kanssa.
Mut tosiasiahan on.
Et me ollaan nähty toisemme niin kavereina, niin yhdessä viikonloppuisin ja yhdessä arkena, enkä mä väitä että kaikki siinä ois niin ruusuilla tanssimista että sen takia haluan jonkinlaisen tämmöisen "teinitytön unelman täydellisestä suhteesta", joka yleensä paljastuu joksikin muuksi kun se "lumo" siitä suhteesta katoaa.
Muttakun.
Ollaan me tän ihmisen kanssa itketty. Ja aivan sikana. Ei tää oo mitään satuilua prinsessasta ja prinssistä.
Molemmat meistä on näyttänyt jo takuulla, kuinka vittumaisia me osataan olla toisillemme, ei meijän tarvitse mietiskellä, jättääkö tuo toinen nyt jos haukun häntä vaikka pissapääksi.
Me ollaan mietitty aivan liikaa asioita nyt ja tulevaisuudessa ja kelattu mitä on joskus menneessä tullu tehtyä. Siis se... se yhteys meijän välillä, kun pystyy puhumaan toiselle ilman mitään esteitä, toisen kanssa voi olla ihan aivot ja tavat narikassa sekä totinen kun siltä tuntuu, toisen vierellä on hyvä olla koska toisesta hehkuu se että siinä on molemmilla hyvä olla, toiseen voi turvautua.... se on jotain niin sanoin kuvaamatonta.
Etenkin se, ettei kummankaan meistä tarvitse esittää toisillemme jotain muuta, mitä me ei oltais.
Siinä on syitä miksi hän, miksi näin nopeasti, miksi näin nuorena.
Toisin sanoen; hän on ihminen, josta mä en tule päästään irti. Ellen sitten hänen pyynnöstään, mutta senkin rakkaudesta.
En mä usko että mä tuun löytämään ketään edes hänenlaistaan ihmistä, ja se todennäköisyys että me ollaan toisemme löydetty ja saatu on niinko.... 1 / 1,000,000,000,000 vuosituhannessa.
En mä laske leikkiä silloin kun puhutaan rakkaudesta, ja sen oon tehnyt Miallekin jo selväksi.
Jos jaksaisin niin selittäisin vielä pidemmin kaiken, mutta en taida jaksaa.
Ehkä joskus toiste.
Tai.
Pyytäkää kaakaolle.
Sinä kanssa Rona.
Mutta siis.
Mulla ei ole juuri odotuksia vuodelle 2013. Toivoisin ainakin sitä, että vihdoin saisin päätettyä mitä mä rupeen tekemään lukion jälkeen, koska se että on vakituisia tuloja tuo varmuuden arkeen sitten isompana.
Mutta ei mulla muuta.
Koettakaa nauttia elämästä ja ottaa siitä ilo irti :>
