En muista millon viimeksi olisin nähny painajaisia.
Ja tän unen jälkeen olin ihan sekasin seuraavat puoli tuntia - tunti, etten ollu varma olinko nukkumassa vai olinksmä hereillä nii mun piti kysyy äitiltä koko ajan puhuinko mä sille äsken.. en tiiä miks tää uni- taino tiedänhän... että miks se tuntu niin hirveeltä.
Anygayz.
Olin siis unessani nukkumas sängyllä ensin.
Ja sit näin randomia kivaa unta ensin mistä en muista puoliakaan. Jotain sinnepäin et oltiin Mian kaa kattomassa taas leffaa ja kiisteltiin siitä kuka syö mitäkin ja löysin melkein syödyn pussin Sips- sipsejä.
Mut sit siitä eteenpäin.
Kun makasin sängyllä nii oli tosi huono olo, ja koitin huutaa.
Koitin huutaa äitii et se tulis kattoon ja diagnosoimaan mikä mulla on, mut mut kurkusta ei lähteny ääntä.
Ensin tuli semmonen köhänen Äitiiiikkhhh... mut sitten en saanu keuhkoista ku ilmaa pihalle vaikka kuinka väänsin ja mun rintaan sattu kun mitään ei tapahtunu. Se tuntu tosi lohduttomalta et aloin ehkä itkeen siinä vielä.
Ja vaivuin uudestaan unessani uneen.
Näin unta et olin jossain koripallo tiimissä kaksmetristen miesten kanssa pelaamassa, mut en pystyny liikkuun, koska tiesin et mul on menkat. Siel olin kultanen pyjamapaita päällä ja mustat sileet legginsit päällä sisäkoripallo kentällä ja ne miehet halus et rupeen kuljettaan sitä koripalloo. Mä sit potkasin hennosti sen koripallon pois ja menin seinän luo ottaan tukee.
Ja taas heräsin unessani, ja huusin pari kertaa.
Äiti kun ei kuullu niin nousin sängystä ja aattelin et riuhdon sen oven vaik auki ja puhun äitille kun hätä oli niin suuri jostakin. Mut sit kun nousin ylös nii mä lötkähdin lattialle heti.
Koska mun lihakset ei kantanu, koska olen menkoissa.
Sitten ihmeen kaupalla nukahdin taas, ja heräsin, ja löysin itteni sängystä, ja tunsin et kauhee viima tulee mun päähän. Ikkuna oli jääny auki vaik en ollu avannu sitä. Nousin ja pistin sen kii ja nukahdin taas.
Sit kun uudestaan taas heräsin unessani( kuulostaa varmaan tosi järkevältä ) niin ulkoo kuuluu kauhee myrsky.
Kauhee viima ja paska lens ikkunasta tyyliin läpi kun siinä ei ollu enää sitä lasia( minne lie menny sitte ) vaan ne sälekaihtimet oli siin vaa. Kauhee salamoiminen ja paskamyrsky ulkona, ja kurkistin sälekaihtimen vierestä ulos, jossa aivan vitun hieno pilvi oli tossa naapurin talon päällä, josta muodostu ikään ku kasvot, ja sit ne kasvot puhalsi, ja salama iski tosi lähelle, ja jostain syystä mun käsi oli ulkona nii vedin sen takas sisään ettei salama iske siihen( ??? ). En saanu mitenkää sitä ikkunaa siis kii.
Sit kun taas heräsin niin huusin äitii. Mut mitään ei kuulunu musta, ja kuulin et äiti rallattelee oven takana että mennäänpäs Arjalle( mun täti ) ja koitin huutaa ettei se mee, koska mä tarvitsen häntä, mut mitään ei kuulunu taas ja aloin itkeen...
Ja sit kun 4 realz heräsin niin olin ihan kauhuissani.
Kaikkein hölmöintä oli et mun huone oli semmone mitä se oli joskus yli puoli vuotta sitten, julisteet tosin tän päivän mukaan, eikä Miasta ollu mitään tietoo et se ois ollu.. mitenkään.. missään.. tunsin et olin yksin.
Se mitä tää kertoo on aika selvää mulle itselleni ainakin:
En haluu palata entiseen.
Mun menkat saa mun pään sekasin...
...ja ne saa mut luulemaan et musta tulee heikko overallisti, et mun lihakset katoais puf vaan joka kerran jälkeen.
Tarvitsen Miaa ja...
En haluu menettää mun äitiä.
Näihin tunnelmiin.
~ Raigauge
Ja kouluun en siis tullut tänään koska menkat. Period. Unet on sitten pirullisia sillon kun tiiän mitä ne tarkoittaa.
PS. Fazerin sininen oli ennen hienommassa kääreessä.
